Heipä hei taas kaikille melko pitkähkön hiljaiselon jälkeen! Oulussakin alkaa pikku hiljaa vihertämään oikein kunnolla, joten kyllä se kesä sieltä taas tulee:)

Ei tosiaan ole ehditty kirjoitella tänne blogiin pitkään aikaan, mutta se ei onneksi tarkoita sitä ettei koirarintamalla olisi mitään tapahtunut;) Lenkkeilyä ja tottelevaisuuskoulutusta ollaan jatkettu entiseen malliin ja tuota koulutuspuolta ehkä jopa vielä hieman tiiviimmin. Kiitos siitä kuuluu Matti Päivärinnan ohjaamille koulutuskerroille, joilla Timo on käynyt maanantaisin. Ensimmäinen kerta ei mennyt ihan putkeen vaan Andy pääsi seuraamaan muiden treenejä autosta käsin viiden minuutin jälkeen. Tähän syynä se, ettei kerta kaikkiaan rauhoittunut hetkeksikään paikalleen vai paineistui välittömästi kun joku muu pääsi tekemään eikä hän. Muutos oli aivan valtava verrattuna viime kesään jolloin Andya kehuttiin mahdottoman rauhalliseksi jne.

No viime kerralla  treenit olivat sitten jo sujuneet paljon paljon paremmin. Timo huomasi myös sen, että Andy rauhoituu heti huomattavasti kun sen päästää hihnasta irti (vaikka ei siis pääse itse tekemään vaan katsoo paikaltaan vierestä). Tuo seuraaminen hihnassa on meillä suurin koetinkivi. Hassua kyllä koiran olessa vapaana Andy kulkee ihan nätisti vierellä, mutta normipannan ja hihnan kanssa homma on armotonta tempomista. Jokin siis tässä hommassa on mennyt meillä pieleen. Timo aloitti siis hihnassa seuraamisen kouluttamisen ihan alusta, uudella käskysanalla jota vain hän käyttää ja jonkin verran tulosta on jo syntynytkin, vaikka edelleen kun lähtään esim. metsälenkille on Andy niin tohkeissaan että pieniä sulkeisia on pakko pitää. Kaikki muut ns. liikkeet ja niiden variaatiot mm. luoksetulot ja maahanmenot sujuvat kyllä oikein hyvin kunhan vaan koira rauhoittuu sen verran, että ehtii kuunnella omistajaansa.

Eli summasummaarum, kysymys kuuluu miten rauhoitat kuuman koiran tai estät kuumumisen ylipäätään? Kaikki hyvät vinkit ovat kullan arvoisia:) 

Onko tähän oikein muuta ratkaisua kun ns. turruttaminen eli katsellaan vain eikä pääse tekemään ennen kuin rauhoittuu (jos silloinkaan). Tätä ollaan nyt tehty esim. sillä tavalla että ei olla enää menty koirapuistoon vaan Andy saa vaan katsella hihnassa vierestä (oikeastaan useamman kymmenen metrin päästä, jos haluaa koiran olevan hiljaa paikallaan). Andylla on niin korkea intensiteetti, että tuntuu kuumuvan vähän kaikkeen. Vesinoutotreenejäkään ei ole vielä tälle keväälle tehty kun Andy A) käy jo kuumana pelkkään noutamiseen (leuat käyvät ihan koko ajan dami suussa kun ollaan jossakin muualla kuin kotona jossa ei kuumu niin paljon) ja B) vesi vain lisää tätä efektiä. Samasta syystä johtuu todennäköisesti myös autossa vinkuminen (tämä on onneksi vähäntenyt huomattavasti esim. Timolla on tänäänkin Andy autossa työreissulla pohjoisessa mukana) ja tuo hihnassa puokkoilu etc. Eli tässä meillä nyt riittää työn sarkaa sitten (ainakin) kesän ajaksi.

Syy pitkälle tälle blogikirjoittelun tahmeudelle löytyy todennäköisesti siitä, että olemme Timon kanssa koko kevään metsästäneet omaa kotia ja nyt vihdoin kaikki kriteerimme täyttävä talo on löytynyt. Muutamme siis ensi viikonloppuna pois keskustan pölyistä kohti Rajakylää jossa Andyllakin on vihdoin oma aidattu takapiha ja emännällä tilaa kukkapenkeille:)

    

Uusi koti...

ja takapiha:)

 

Moikka kaikille,

 

Pääsiäisen lomat sekä ansaitut talvilomat on nyt vietetty ja paluu arkeen koittaa huomenna. Vietimme koko pääsiäisen Kajaanissa mun porukoiden luona. Kyllä siellä sielu lepää, kun on hienot ulkoilumaastot heti pihasta alkaen. Andyn kans käytiin 2-3 kertaa päivässä ulkoilemassa 30 minuutista pariin tuntiin kerrallaan. Mukavaa hommaa ku oli vielä kelitkin ihan ok. Ei mitään aurinkogon paistetta, mut ei ollu huonotkaan ilmat. Riistatilanteisiin ei päästy, mutta metässä otettiin ihan peruskoulutusta. Luoksetuloa ja maahanmenot on mun mielestä hyvällä mallilla ja sitä paikallaanoloa lisätään koko ajan.

 

Sitten ehdittiin pyörähtää vielä Joensuussa mun pikkuveljen luona. Sielläkin Andy oli matkassa ja näytti kyllä mallisuorituksen siitä miten vieraassa paikassa ollaan. Koira oli tosi rauhallinen ja osasi rauhottua hyvin aina nukkumaan. (Tässä voi olla osasyynä se että koira sai ennen tätä viiden päivän kuurin ulkoilua hahahaha) No hyvin kuiteskin meni. Löysin ihan sattumalta Joensuusta tosi hienon koirapuiston. Se oli semmonen 200m x 200m kokoinen puisto joenrannassa. Maasto oli tasaista ja puita oli sopivasti tuulensuojana.  Hieno puisto ja mukavia ihmisiä koirineen.

 

Tänään käytiin Kaisan ja Andyn kanssa tuolla Haukiputaalla metsikössä vähän ulkoilemassa. Keli oli hieno ja hanki kantoi kävellen joka paikkaan. Oltiin reissussa melkein puoltoista tuntia. Sitten siihen ASIAAN. Tänään emme tosiaan kävelleet mitään polkuja pitkin vaan ihan umpimehtää niinku kainuussa sanotaan. Andyn haku oli mun mielestä kyllä aika mukavan näköistä. Nokka pystyssä se paahoit menemään ja vauhtiakin riitti. Edettiin vastatuuleen ja koira oli meidän vasemmalla puolella haussa. Kaksi ukkoteertä nousi siivilleen melko varmasti maasta, mutta Andy ei kyllä tehnyt elettäkään, että se olisi lintuja seisonut.. Harmitti kyllä vähän, koska tuuli tuli just sopivasti vastaan ja tuossa oli kyllä huippupaikka ottaa eka seisonta.. no vanhat ukkoteeret eivät anna mitään anteeksi ja ehkäpä Andy juoksi niitä liian lähelle. Noin vartin kävelyn jälkeen Andy sitten lähti komeasti haukkuen yhden ukkoteeren perään, joka lähti puusta lentoon. Eipä siinä muuta ku kiljumaan että EI EI EI ja koira makuulleen sinne linnun lähtöpaikan tuntumaan. Mun mielestä Andy kyllä hoksasi taas että mitä täältä metästä oikein etitään ja koiran vauhti ja innokkuus kyllä kasvoin kun oli nämä muutama tilanne.

No mut tämän päivän huomiot siis, että Andy ei ole vielä herännyt riistalle ja ainakin sitä puusta lähtenyttä lintua se kovasti himoitsi ottaa kiinni, joka sitten tarkoittaa sitten peräänmenoon taipumusta.. En kyllä sitten tiedä mikä olis tilanne, jos koira pääsisis kunnon seisontaan ja lintu siipeäisi siitä. Mutta ei heitetä kirvestä kaivoon, koira on vielä nuori ja usko on kova, että saamme Andystä vielä todellisen kanalintujen kauhun koulutettua ;) Siispä koulutus jatkukoon ja oikein hyvää kevään jatkoa kaikille!

Ylhäällä poseerauskuva ja alhaalla rajatonta riemua ;)

T: Timo ja Kaisa

Terveppä terve kaikille,

 

Paljon metsälenkkejä ja luonnossa oloa on Andyn kanssa harrastettu tämän vuoden puolella. Ollaan käyty 4-5 kertaa metsälenkillä viikossa ja siellä tietenkin sitten tietenkin ollaan otettu koulutusta. Muuten sitten narulenkkiä ja koirapuistoa. Yks päivä Andyn kanssa oli siellä parivuotias saksanseisoja tyttö.. Olipa rinta aika rottingilla..

Kyllä sen koulutuksen tuloksen huomaa yllättävän nopeasti.. Mitään uutta ei nyt kyllä olla otettu, pyritty ainoastaan vahvistamaan maahanmenoa ja ja luoksetuloa jne. Onnistumisista ollaan palkittu sitten hyvittelemällä, makkaralla tai leikillä. Jos tulee mieleen jotain hyviä variaatioita esim. maahanmeno treenistä niin kertokaahan ihmeessä.

 

Yksi probleemi on tullut vastaan. Elikkä noudossa Andy on alkanut leikkimään ja pyörittelemään suussa damia, pakastelintua tai mitä vaan se kantaakin. Nyt ollaan palattu ihan lähtöruutuun ja otettu Peksun antama taikaesine eli se lampaannahka pötkylä takaisin esille. Kiitos Pekka tuosta! Sisällä treenataan nyt pitämistä paikoillaan ja sitten ihan lyhyen matkan päästä ollaan pyydetty Andyä tuomaan noutoesine.. Esim puisella noutokapulalla kantaminen onnistuu jo taas todella hienosti luovutuksineen, mutta esimerkiksi damia Andy vielä alkaa puremaan heti kun se lähtee kävelemään.. Heikillä voisi olla tähän varmastikin hyviä vinkkejä. (saisinko joltain Heikin numeron niin voisin soittaa hänelle).

 

No että ei mene liian vakavaksi tämä homma niin kevennetään pienellä Andyn tempauksella.. Oltiin metsälenkillä Andyn kans ja käveltiin semmoisten isojen sähkölinjojen alla. Joskus siellä tulee vastaan kelkkoja vaikka siellä ei oikeasti saisi edes ajaa.. No siellä kuitenkin Andy näki ensimmäistä kertaa moottorikelkan. Koiran silmät suurenivat, kun ihanan kakstahtikoneen tuoksut tulivat nenään kelkan pöristellessä ohi.. (Andy oli mulla hihnassa koko ajan) Siitä sitten lähdettiin kävelemään toiseen suuntaan mihin kelkka meni ja päästin koiran taas irti. Noh, Andy ei lähtenytkään minun nokkani osoittamaan suuntaan vaan railakkaan haukun säestämänä se lähti ajamaan sitä moottori kelkkaa.. hmm.. Vaikka kovapäinen koira onkin niin kyllä Andykin hoksasi, että "voi voi ei taida olla tämä moottorikelkan ajaminen haukkumalla minun hommaa". Niinpä koira tuli takaisin ja jatkettiin matkaa. Muutamia kertoja ollaan nyt kelkkoja nähty ja eipä ne enää niin kiinnostavia ole olleet Andyn mielestä.. Taitaa omistajan sydän tykyttää enemmän kakstahtikoneen hajusta..

 

Noh mutta kellon ollessa 8.51 lauantaiaamuna päätän raporttini täältä Oulusta. Tervetuloa kylään ja lenkkeilemään, jos Oulun suunnalla liikutte. Mahtava päivä tulossa, aurinko paistaa täydeltä terältä ja kipakka pakkanen laskee koko ajan. Ulkoilemaan siis mars mars.

Muutamia kuvia vielä tapahtumista ja maisemista

 

Timppa ja Kaisa.

Andyllä pyörähti tänään mittariin ensimmäinen täysi vuosi. Uskomatonta, että siitä on jo niin kauan kuin nenä kiinni tietokoneen näytössä tiirailtiin ihan ensimmäisiä kuvia pikkiriikkisistä pennuista. Paljon onnea koko l-pentueelle ja suuret kiitokset Eijalle ja Pekalla ihanasta koirasta!!:)

Ohessa kuvia Andyn alkutaipaleelta ja synttäripäivältä...onhan se jäppinen hieman kokenut muodonmuutosta ajansaatossa:D

Andy pentulaatikossa noin 4 viikon ikäisenä

Pikku-Andy päiväunilla

Isännän kanssa poseerataan

Metsälenkille lähdössä (kuonopanta on muuten toiminut aivan loistavasti!!)

Andyn synttärilahja...Isolla pojalla pitää olla ison pojan luut!

Takaisin Oulussa. Tamminäyttely 2009 oli mukava kokemus. Hirveesti kaikennäköistä karvaturria joka suunnassa. Hienoja seisojia oli kyllä mukavasti liikenteessä. Näin muuten kaksi kaveriani ja kumpikin oli tullut kehän laidalle tutustumaan seisojaihmisiin ja koirarotuun. Aikoivat ottaa nimittäin seisojan tutun kasvattajan kautta ensi keväänä :) On siis aivopesu mennyt hyvin perille, eikä Andy ole pelotellut kavereitani pilalle hahaha ;)

Noh, meidän osalta näyttely ei sujunut ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Tuloksena oli H.
Tiivistettynä Andyllä oli liian iso pää ja pieni perä.. Hmmm katsoin peiliin ja huomasin meissä kyllä tiettyä yhdennäköisyyttä. :) Koira on isäntänsä näköinen vai miten se meni..
No leikki sikseen ;) Andyllä oli myös "runsaat huulet" What ever it means... Jännää oli myös kun tuomari sanoi Kaisalle kesken esityksen, että makupaloja ei saa käyttää. No sitten kun Kaisa laittoi makupalat taskuun eikä pitänyt niitä näkösällä niin Andyllä ei enää oikeen hermot pitäneet. No ei tuomari siitä enää moittinut tai mitään. Vähän ylimääräistä hyppimistä oli havaittavissa, mutta ei mitään vakavaa. No tästä nuoret näyttelyissäkävijät oppivat..

Nyt olemme saaneet kahdelta tuomarilta oikeastaan samat arvostelut Andystä. Meidän kohdalla seuraava näyttely on sitten vasta kesällä. Annetaan pojan kasvaa rauhassa.

Linjasimme myös Kaisan kanssa automatkalla koulutussuunnitelmaan kevääksi. Andyllä alkaa murkkuikä pukkaamaan aika pahasti päälle ja se kyllä jaksaa kokeilla, että mitä saa tehdä ja mitä ei.. ja kuinka monta kertaa saa tehdä. No nyt kuitenkin päätimme yhdessätuumin ottaa tosi tiukan linjan tottelevaisuuden suhteen. Mitään lipsumista ei sallita käskyn jälkeen. Kun pyydetään istumaan niin silloin istutaan eikä katsella vähää aikaa omistajaa silmiin ja aleta vasta sitten hilaamaan hitaasti ahteria kohti maata. Tämä siis oli vain esimerkki. Sama pätee kaikkeen.

Kaksi asiaa mihin haluaisimme apuanne:

1. Hihnassa vetäminen: Tämä ei ole vielä paha, MUTTA se voi mennä pahemmaksi, jos sitä ei kitketä pois heti. Varsinkin silloin kun ollaan menossa esim. koirapuistoon niin Andy yrittää kyllä sinne aika vauhdilla. Noh, nyt ollaan otettu sitä et pysähdytään ja koira tulee takasi vierelle. Sitten sanotaan käsky "Tässä" kun on katsekontakti.. MUTTA koira ei pysy sekunttiakaan vierellä vaan lähtee suoraan melkosella vauhdilla etteenpäin.. ja sitten taaaas joudutaan pysähtymään. Ehkä Andylle Tässä -käsky on menny vähän pieleet. Empä tiiä. tähän siis neuvoja tarvitsisin.

2. Autossa vinkuminen (kuskilla meinaa räjähtää pää): Ajanko mä vaan oikeesti 50 kertaa korttelia ympäri siten että laitan koiran autoon, ajan korttelin ympäri ja palaan kotiin. Näin koira tajuaisi, että kun lähdetään autoon ei aina pääse juoksemaan..

Jep, kevät on aikaa treenata tottista ennen vesitöiden aloittamista. Jos Andy ei pärjää näyttelyissä niin mä haluan siitä kuitenkin erittäin hyvin toimiva käyttökoiran. Sen eteen tehdään hommia ja kovasti!

oikein hauskaa uutta vuotta.

Timo ja Kaisa

Tässä pakkaspäivän lenkiltä kuva

Aika on hurahtanut jälleen oikein vauhdilla ja pian päästään taas joulun viettoon. Loman aiomme viettää hyvin rauhallisesti Andyn kanssa ulkoillessa ja joulun tunnelmasta nauttien. Oikein rentouttavaa joulun aikaa kaikille Pitkäsaarelaisille sekä muillekin blogin lukijoille! Viimeistään ensi vuonna tavataan:)

 

Oikein Hyvää Joulua ja Menestyksekästä Uutta Vuotta!

Andy, Timo & Kaisa

 
Pari viikkoa on tainnut vierähtää viime päivityksestä. Koulutushommia ollaan jatkettu samalla tavalla eli leikillä ollaan palkittu aina oikeasta suorituksesta. Nyt on jo maahanmenoa saatu siirrettyä hyvin maastoon koirapuistosta. Paljon on kyllä maastossa käytykin vaikka on ollu kohtuu pimeetä. Lumi onneksi vähän valaisee.

Koirapuistossa sattui hauska tilanne yks päivä, kun olin siellä Andyn kanssa. Vihelsin koiran maahan noin 15 metrin päästä ja Andy totteli heti. Noo siihen tuli Andyn viereen semmonen tanskan dogi haistelaan Andyä ja minä sanoin Andylle vielä että "hyvä maahan" käskyä vahvistaakseni. JA koira pysyin maassa vaikka toinen sesse siinä vieressä oli touhuamassa JEEE sitten vaan isot hyvittelyt päälle ja vapautus. Kiva ku nyt on tullu näkyviä tuloksia niin on säilynyt motivaatio koulutushommissa eikä se tunnu puulta ja puurtamiselta.

Noh tänään sitten se tapahtui. Olin Andyn kans remmilenkilllä. Oltiin otettu matkalla varrella sivulla kulkemista yms. koulutusta. Noo tultiin tuttuun puistoon tuohon keskustan liepeille. Siinä rauhassa käveltiin kotia kohti ja yhtäkkiä Andy alkaa seisomaa. Minä että "noooo elähän sesse nyt viitti, eihän tuolla mitään ole" Meidän edessä oli semmonen ihan aukeaa maastoa ja semmonen pikku kukkula. No, koira jatkoi seisomista ja lähti hiippailemaan eteenpäin.. Minäkin katselin sinne eteenpäin, että mitä helkkaria se Andy nyt oikein tekee. Mitään ei näkynyt eikä kuulunut. Tuuli tuli suoraan koiran nokkaan kukkulan suunnasta ja koira jatkoi tosi varovaista etenemistä. Välillä vähän toppuuttelin menoa, mut mielenkiinnosta annoin koiran seistä.. Luulin tosiaan tässä vaiheessa, että Andy seisoi jotain näkymätöntä lumipalloa tai mustaa kohtaa lumisessa maassa. Me lähdettii nousemaan kukkulalle Andyn kanssa ja siinä samassa huomasin, että kukkulan toisella puollella oli rapakossa kaksi sorsaa!!! Oli kyllä mahtava fiilis!! Minä en nähnyt ensi sorsia ja ei voinut Andykään kukkulan yli nähdä. Joten hajulle koira seisoi.. Sorsat lehahti lentoon ja minä komensin koiran maahan. Hyvin muuten pysähtyi maahan -komennnolla. Mulla oli remmi koko ajan koiralla. Koira yrittikin perään muutaman sekunnin paikallaan olon jälkeen, mut ei muuta ku koira takasi vaan alkuperäiselle maahanmenopaikalle. Sitten IIIIISSOOOOTT kehut!!

Niin kääntyi minun ja Andyn kohtuu kuivan hivakka remmilenkki Andyn historiaa muuttavaksi sateiseksi torstai-iltapäiväksi!

Mukavaa joulukuun jatkoa kaikille,

Timo ja Kaisa

Nyt ollaan pari päivää Andyn kanssa treenattu tottista sillä tavalla, että aina kun koira tekee oikein, se palkataan leikillä. Tämä on toiminut ainakin sisätiloissa ja ulkona tuossa viereisessä saaressa. Myös koirapuistossa Andy tulee luokse kyllä tosi hyvin, vaikka on muita koiria ja häiriötä. Tätä ennen pitää vaan käydä leikkimässä koiran kanssa, että palkinto on tuoreessa muistissa. Nyt pitää seuraavaksi lähteä lauantaina metsään testaamaan toimiiko siellä, jos palkitsee oikein tehdyn suorituksen leikillä.

Andyn jalka on jo täysin kunnossa. Otettiin sunnuntaista tiistainhin pelkästään narulenkkiä ja nytten ollaan pikku hiljaa lisätty vapaana juoksua. Tänään Andy tosiiaan riehui jo oikein kunnolla koirapuistossa ja hyvin tassu kestää. Lääkärireissulta säästyttiin.

Uutta koulutusintoa puhkuen,

Timo ja Kaisa

Olipa kyllä kiva viikonloppu kaikin puolin. Mukava oli nähdä monta pentua ja kyllä koiratkin selvästi nauttivat olostaan. Lintuja oli, tilanteita saatiin paljon, vanhemmat koirat tekivät työnsä hienosti ja saunassa oli hyvä kiuas ;) Varmasti kaikille opettavainen viikonloppu.

Omalta osaltamme voidaan kyllä rehellisesti sanoa, että koulutusta on edessä todella paljon. Lauantaina aloitimme Heikin/Artun ja Timon/Lunan ryhmässä. Arttu sai muutamia seisontoja, joihin sitten yritettiin viedä Lunaa tai Andyä vuorollaan säestämään. Säestäminen ei oikein Lunaa eikä Andyä kiinnostanut.. Lähinnä koirat vain ihmettelivät, että mitä se Arttu siinä paikoillaan töröttää ja isännät ja emännät puhuvat kuiskaamalla. Luna ja Andy saivat esittää myös omaa hakemistaitoaan. Luna haki hienon seisonnan iltapäivästä. Mahtava juttu! Andy näyttää siltä, että jotain se hakee, mutta ei oo hajuakaan, että mitä. Mut ilmeisesti Andy hakee kuitenkin kohtuu hyvin, joten siitä on sitten hyvä lähteä liikkeelle jahka se heräilee riistalle.

Iltapäivälla liityimme Timon/Lunan kanssa Pekan ja Eijan remmiin. Luna aloitti haun ja löysikin hienosti haavakko linnun ruispellosta. Siihen vielä kaupan päälle luovutus Timolle. Tosi hienoa!! Andy pääsi ekaa kertaa koskemaan lämpimään lintuun. Todistajien läsnäollessa todettiin, että Andy ei ole pudottelija sorttia. Ote oli sen verran napakka, että jouduin pyytämään Pekan siihen kaveriksi vääntämään meidän nuoren herran leukaperiä auki :) Noo onneksi Andy hellitti otteen aikalailla helposti verrattuna pentutapaamisviikonloppuun, jolloin Heikin kanssa jouduttiin väännettiin oikein urakalla.

Tämän kantamisepisodin jälkeen oli vuorossa Andyn hakuu. Koira lähti sivulta kuin raketti, mutta sitten tuli yllättävä stoppi.. Pekan kans mietittiin, että mitähän se tämä mahtaa olla.. No vastaus selvisi nopeasti. Pellossa oli niin herkullista ja märkää ruista, että eipä sitä Andy linnut kiinnostanut vaan poika alkoi popsimaan korsineen haun tiimellyksessä ruista suuhun. No se leikki kuitenkin loppui lyhyeen, kun pellosta pomppasi siivillee 2 kanaa. Andy ei huomannnut niitä ennen kuin ne olivat lennossa ja sitten juostii vähän aikaa.. Pekan kanssa siinä vähän huudeltiin, että "olisitko ystävällinen ja menisit maahan", mut ei se maahan meno oikein kiinnostanut. Yksi kana kirmasi läheiseen puskaan, jota me sitten mentiin jäljittämään Andy kytkettynä.. Lintu päästi meidänt ohi eikä Andyn nokkaan ainakaa vielä toistaiseksi linnun hajut tulleet..lintu hyppäsi lentoon ja painoi tiehensä.

Seuraava tilanne paloi kyllä sitten muistoksi verkkokalvoilleni. Kukko hyppäsi Andyn nokan edestä lentoon heinätuppaan vierestä aivan minun jaloistani.. No itsekkin paniikissa jouduin vetäsemään pari henkosta astmapiipusta ennen kuin tajusin ruveta kiljumaan, että "MAAHAAAAN". Kuten taas paikallaolijat voivat todistaa, huuto oli myöhässä ja painui kuuroille korville.. En muista kyllä historiasta niin komeata pellon ylitystä kuin Andy painoi metrin korkeudessa lentävän kukon perässä. Tai muistanpas, Tuntemattomassa sotilaassahan se yksi skappari sanoo, että nyt mennään tämän suon yli niin että heilahtaa.. Niin Andykin teki.

Illalla Isännät lähtivät sitten hakemaan ruokaa pöytään.. Iita nappasi seisonnan metsästä ja etenimme Pekan peesissä Timon kanssa seisonnalle. Pekka ehti huikkaamaan, että kukon tepposia on, kun Iita painoi meidän edessä menemään. Kukko siivitti itsensä melko yllättävästä paikasta ja siksi niinkin kokeneet ampujakonkarit kuin Pekka, Timo ja minä jouduttiin toteamaan, että kukko oli ovelampi liikkeissään. No saatiin ruuti haisemaan ja pauketta aikaan, joka on aina kivaa :) Juha pääsi vielä Artun hienoon seisontaan kokeilemaan pari kertaa, mutta tällä kertaa kana veti pitemmän korren.

Illalla sitten nautittiin hyvästä saunasta, Pekan todella maukkaista kiusauksista ja keskusteltiin päivän tapahtumasta. Taidettiinpa illankähmässä kruunata Andy  L-pentueen epävirallisella MR. Peräänmenijä - tittelillä. Sitten muuten kysymys kaikille englannin kielen taitoisille. Mikä on englanniksi peräänmeno?  heh, vastausta emme tähän löytäneet, mutta ehdotukset olivat loistavia. Tätä mietittiin siksi, että tiedän sitte Dagille Junkkarissa ensi syksynä kertoilla tapahtumista heheh ;)

Sunnuntaina Andy ei saanut enää juosta vapaana, koska iltapäivällä oli näyttely ja halusimme, että Andy saa lepuuttaa kieytynyttä tassuaan. (Se on muuten nyt kunnossa remmilenkkien ansiosta, turvotus on laskenut ja haavaa ei ole) Kävin Andyn kanssa kuitenkin pellolla kävelemässä ja tekemässä maahanmeno ja istumisharjoituksia.. Kuinka ollakkaan päästiin yllättävään tilanteeseen. Andy oli mun vieressä, kun käveltiin ojan reunassa. Meidän selän takaa hyppäsi kukko siivilleen. Sitten onneksi tajusin reagoida välittömästi ja sanoin Andylle varsin kuuluvalla äänellä"MAAAHAN"" No koirahan toppasi siihen paikkaan ja hyvittelin onneni kukkuloilla koiran hyväksi.

Viikonlopusta jäi tosi paljon käteen. Kiitos vielä kaikille hyvistä neuvoista ja mukavasta seurasta!
Mun isä meinasi kysyä hirviporukalta Hyrynsalmelta, että onko niillä mitään sitä vastaan, jos mentäisin syyskuussa 2009 isommalla porukalla meidän mökille ja käytäis metsällä. Se on semmonen iso talo johon mahtuu noin 10 - 12 henkilöä koirineen. Jos saamme metsästää hirviseuran mailla niin korvaus on aika nimeellinen ja mökistä ei tietenkään tarvitsisi maksaa mitään. Hyrynsalmella voi myös metsästää valtion mailla. Noo mut katsotaan sitä sitten myöhemmin.

Kaikille oikein kovaa treeniä koirien kanssa ja mukavaa alkutalvea!

Ps. näyttelyssä käytiin sunnuntaina myös, mutta siitä ei paljon jäänyt jälkipolville kerrottavaa vaan Andy sai arvosteluksi H:n. Pitää pojan vielä vähän kasvaa ja kehittyä tuohon korkeuteen niin yritetään sitten uudelleen!

Huomenna lähdemme koko poppoo kohti Iisalmea ja l-pentueen epävirallista pentuetapaamista Luonto-Savon fasaanitilalle. Tosi mukava nähdä taas Eijaa ja Pekkaa sekä muita pentujen omistajia pitkästä aikaa. Kysymyksiä onkin tullut jo pitkä lista;)

Sunnuntaina menemme myös Kajaanin ryhmänäyttelyyn eli ensimmäinen "oikea" näyttely on vuorossa niin koiralle kuin emännällekin..jännitys siis sen kun kasvaa.

Andy on viime viikonlopun jäljiltä aristellut hieman toista etutassua rasituksen (eli vapaana juoksemisen) jälkeen. Mitään näkyvää probleemaa emme jalasta ole löytäneet, joten olisikohan venähtänyt tms. Tänään siis ollaan tehty pitkä lenkki remmissä, eikä tassu ole näyttänyt kipeytyneen. Huomenna olisi tarkoitus myös välttää vapaana juoksemista (tosin riehumista muiden pentujen kanssa taitaa olla mahdotonta estää), jotta sitten ollaan varmasti kunnon iskussa lauantain ja sunnuntain fasaanitreenejä varten:)

Kuvia ja kuulumisia blogiin ilmestyy sitten ensi viikolla!